Vauvan tuoksua ja kissanpäiviä

Taas se koitti; maanantai. Enkä nyt sano tätä sellaisella "Voi ei. Joko taas!?"-äänellä, niin kuin joskus on ollut tapana, vaan huokaisen helpotuksesta. Muut haikailevat pitkin viikkoa kaihoisasti, että "Oispa jo perjantai..", mutta minä odotan maanantaita. Ai miksikö?

Ensin on sitä kuuluisaa maanantai aamun säpinää. Onko nyt varmasti kaikki tarpeellinen pakattuna reppuun? Missä ovat ulkohousut? Millainen on ilma ulkona, miten hyvin siellä tarkenee? Kurkistus lämpömittariin ja ulos. Mihin aikaan koulutaksi tulee? Mitä aamupalaksi? Oliko tänään jotain erityistä muistettavaa? Isäntä on tässä vaiheessa jo lähtenyt töihin aloittamaan arkisen aherruksensa. Sitten lopulta poikanikin lähtee tallustamaan kohti koulutaksia. Talo tyhjenee ja hiljenee. Me jäämme vauvan ja kissojen kanssa pitämään torppaa pystyssä.

Vauva on saanut aamulla maitonsa ja jatkanut uniaan. Tuhisee suloista vauvan unta sängyssä.
Takassa palaa lämmittävä tuli ja takan reunalla kynttilän liekki lepattaa laiskasti. Kissaneitosetkin ovat vetäytyneet kumpainenkin omille tahoilleen loikoilemaan ja viettämään makoisia kissanpäiviään.

Hörppään aamukahvistani ja hymyilen. Olisipa aina tällaista; vauvan tuoksua ja kissanpäiviä. Näitä aamuhetkiä vaalin ja tällaisena hetkenä on niin helppo (lähes) unohtaa väsymys ja ne huonosti nukutut yöt. Kaikki kitinät ja ritinät, huonot päivät sekä kiukut painuvat mielessä jonnekkin kauas taakse. Saattavat jopa vähän huvittaa näin jälkikäteen. Tiskit ja pyykit saavat odottaa vielä tovin, eivät ne sieltä kuitenkaan mihinkään katoa. Hetken saa vain nautiskella ja olla. Odottaa päivän valkenemista ja sitä miten luonto ja muu maailma heräilee tähän päivään.

Kuvittele mielessäsi se miten uimari vetää keuhkot täyteen happea ennen veteen sukeltamista. Nämä aamuhetket ovat minun happeni. Ne ovat jotain sellaista, joka antaa minulle mielenrauhaa ja auttavat sukeltamaan arjen haasteiden läpi. Sellaisia hetkiä pitäisi jokaiselle vanhemmalle suoda. Ja kaikille muillekin.

Vaan eipä siinä, on tuohulla ja tohinalla, melulla ja melskeelläkin oma paikkansa maailmassa. Eihän siitä mitään tulisi, jos aina vain jouten olisi.

Millainen on sinun aamuhetkesi?


Tästä tuli nyt tällainen välipostaus ennen ensi maanantain postausta. Silloin mietiskellään tätä vuotta ja siihen liittyviä tavoitteita. Muistathan käydä kurkkimassa mitä se pitää sisällään. ;)