Alku

Alussa ei tässä tarinassa sentään ollut suo, kuokka ja Jussi.
Vaan oli keskeneräiset opinnot ja raskausuutinen.
Oltiin toki jo aikaisemminkin joskus pyöritelty mielessä sitä, että olisi kiva karistaa rivitalon pölyt pois jaloista ja asua jossain missä suuri pihapiiri ja oma rauha hellisi mieltä.

Koska vauvalle ei olisi myöhemmin kasvaessaan isommaksi riittänyt rivitaloasunnossamme omaa huonetta alkoi todellinen talon metsästys.
Sitä etsittiin ja etsittiin. Käytiin katsomassa kaikenlaista tönöä. Pyöriteltiin mielessä eri talojen hyviä ja huonoja puolia, sijainteja ja korjaustarpeita. Innostuttiin ja petyttiin.
Muistan miten joka aamu selasin myytävien talojen ilmoituksia jo ennen kuin olin ehtinyt saada edes silmiä kunnolla auki. (Ja tein sitä muuten tottumuksesta vielä tänne muuton jälkeenkin; Aloin heti aamulla selailemaan myytävien talojen ilmoituksia ja yhtäkkiä muistin, että hei, mehän olemmekin jo kotona.)

Lopulta siis tärppäsi ja pääsimme muuttamaan vihdoin 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Lienee sanomattakin selvää, että se oli aikamoista hätäkkää ja kiirettä. Ja melkoista lyllerrystä ja ponnistelua minun osaltani valtavan mahan kanssa.

Ja pieni neitimme muuten syntyi juurikin laskettuna päivänä eikä antanut yhtään enempää aikaa valmistautua. ;) Aamulla vielä kasasin supistusten saattelemana äitini kanssa hoitopöytää ja yöllä tulikin sitten jo lähtö.

Ja tässä sitä nyt ollaan, sinisessä talossa. Kotona. (Sinisessä talossa piti muuten ensin olla blogini nimi, mutta koska talon väri tulee joskus vaihtumaan ulkolaudoituksen vaihtamisen myötä oli keksittävä toinen nimi.)

Tänne muutto oli varsinaista väriterapiaa, sillä talosta löytyy varmasti kaikki sateenkaaren värit. Talon nähdessäni ensimmäistä kertaa tuli mieleeni heti huvikumpu tai muumitalo.
Koska ihan näin räikeä värimaailma ei ole omaan makuumme ja korjaustarpeitakin löytyy niin aikomuksenamme on koko talon remontointi.

Oman mausteensa tähän soppaan tuo tietenkin vauva-arjen pyöritys ja huonosti nukutut yöt.

Seuraan myös mielenkiinnolla juttuja omavaraisemmasta elämästä. Pidämme kuitenkin mukavuuksista, joten mitään askeettista elämäntyyliä ei ole hakusessa tai suunnitelmissa. Jos nyt joskus tulevaisuudessa kuluttaisi vähemmän, pääsisi eroon kaikesta turhasta ja saisi kasvatettua vähän murkinaa pöytään. Siitä lähdetään liikkeelle. Kaukana haaveissani siintävätkin rehevät kasvimaat ja pullistelevat satokorit. Mutta siihen on vielä matkaa.

Tervetuloa mukaan seuraamaan elämäämme sinisessä talossa!