Joko vihertää?

Olo oli kuin lapsella jouluaattona kun posti toi minulle kirjeen Hyötykasviyhdistykseltä.
Kirjeessä oli tietenkin siemenet, joiden tilaamisesta kerroin tässä aiemmassa postauksessa.



Pienen 5kk neitimme kanssa pääsimme sitten tässä yhtenä lauantaina vihdoin työntämään sormet multaan ja ryhtymään hommiin. Tai siis minä työnsin ja hän seurasi touhuja vieressä henkisenä tukena ja äärimmäisen kiinnostuneena. Varmasti olisi hänkin mielellään osallistunut ja tarjonnut auttavaa kättä, jos ei muuten niin ainakin maistanut onko mullan koostumus varmasti hyvää.
Multaan pääsivät paprikan, chilin, lehtikaalin ja munakoison siemenet.

Kun urakka oli valmis alkoi se tavallaan tylsin, mutta samalla myös kutkuttavin osuus: odottaminen. Tätä ihmistä kun ei ole liiemmin kärsivällisyydellä siunattu niin pitihän sitä päivittäin monesti käydä kurkkimassa, että joko siellä vihertää. Siltikin vaikka tiesi, ettei sieltä nyt ihan hetkessä mikään taimi nouse.

Onnekseni jo 4-5 päivän päästä istuttamisesta odotus ja ahkera ruukkujen vahtaaminen vihdoin palkittiin kun ensimmäiset hennot lehtikaalin alut nostivat mullasta päätään. Voi sitä riemua!
Sittenhän piti tietysti monta kertaa päivässä käydä ihastelemassa tätä kasvun ihmettä!


Ruukuilla on myös asianmukainen vartiointi.
Tai no, mahtaako tässä olla nyt vähäsen pukki kaalimaan vartijana.




LEHTIKAALIT

Lehtikaaleista ensimmäiseksi lajikkeeksi valitsin Scarletin, koska Hyötykasviyhdistyksen sivuilla luki, että syksyn tullen sen lehdet muuttuvat upean purppuran punaisiksi ja se on huomiota herättävän koristeellinen ilmestys, joka sopii myös mainiosti kukkapenkkiin taikka ruukkuun. Selkeää punerrusta on havaittavissa jo ylös puskevissa pikkuruisissa taimissakin.


Lehtikaali Scarlet.


Toisena lajikkeena ostoskoriin valikoitui Pentland Brig, koska sen sanottiin olevan herkullinen ja muita lajitovereitaan sileälehtisempi, jonka ansiosta sen nuoret lehdet sopivat hyvin myös salaatteihin.


Lehtikaali Pentland Brig

Tiedän olevani lehtikaalien kanssa melko aikaisessa, mutta suunnitelmissa olisi ehkä vielä myöhemmin istuttaa toinen satsi lehtikaalia suoraan ulos ruukkuihin kunhan ilmat ovat tarpeeksi lämpimiä. Näin saa toivottavasti valmista satoa vähän eri aikoihin.


MUNAKOISO

Yksi ostoskoriini valikoituneista siemenpusseista sisälsi munakoison siemeniä. Se tupsahti sinne lähinnä heräteostoksena kun oli niin kivan näköinen ja koska tekstissä erikseen mainittiin, että se on ruukkuviljelyyn sopiva lajike. (Meillä kun kasvatellaan tänä vuonna kaikki ruukuissa)

Etukäteen vähän jännitti tuleeko munakoison kasvatuksesta mitään sillä pussin kyljessä luki, että itämislämpötila olisi 24-30 astetta ja kasvatuslämpötila 20 astetta eikä meillä täällä torpassa ole sitten viime syksyn jälkeen lämpötila tainnut kertaakaan käydä tuon 20 asteen tietämissä, muuta kuin yläkerran makuuhuoneessa joskus hetkellisesti takan lämmityksen jälkeen. 

Vaan sieltäpä ainakin kaikki kolme kylvämääni pikkuruista munakoisoa puski ylös mullasta, joten toivoa taitaa olla!




Kanelista on moneksi

Löysin ihan mahtavan niksin Jovelan talopäiväkirjan postauksesta! Ja se ilmestyi juuri sopivaan aikaan, sillä sille löytyi heti käyttöä. Nimittäin kanelilla voi karkoittaa esimerkiksi hometta, sientä ja ei-toivottuja ötököitä.

Meillä on keittiössä pieni kattilapuutarha antamassa väriä ja tuleepa sieltä joskus jotain pientä napsittuakin. Puutarha tosin on aika suureellinen nimi yhdelle viinisuolaheinälle ja ruohosipulille, jotka jököttävät navetasta löydetyssä kattilassaan ikkunalla.

Tämän kattilapuutarhan mullan pinnalle oli ilmestynyt pieni läntti valkoista hahtuvaista hometta. Jovelan talopäiväkirjan niksin mukaan sen voi karkoittaa ripottelemalla mullan pinnalle ohuelti kanelia. No pakkohan tätä oli kokeilla! Ja voi hyvä ihme, toimihan se! Tämä niksi jää meille varmasti käyttöön.

Tuolta Jovelan postauksesta löytyy vinkkejä myös siihen miten voi hyödyntää esimerkiksi Epsom-suolaa tai tuhkaa puutarhassa.


Keittiön kattilapuutarha.


Puuhia ja pyykkietikkaa

Täällä nautitaan keväästä ja valoisammista päivistä. Emme oikeastaan ole puuhailleet mitään ihmeellisyyksiä, ollaan elelty ihan sellaista perusarkea ja odotettu keväisempiä ilmoja. Tätä naputellessani ulkona ei ikävä kyllä ole keväisistä ilmoista ja auringonpaisteesta tietoakaan vaan tuiskuttelee lunta alas taivaan täydeltä. Onneksi meillä onkin täällä kotosalla ihan sellainen oma pieni aurinko ja päivänpaiste, joka hymyllään valaisee meidän jokaisen päivää säästä riippumatta.

Mitä täällä on sitten puuhailtu? On tehty kotihommia ja vähän remonttia. On leivottu pullaa ja keitelty pakastimen syövereistä löytyneistä marjoista mehua. On suunniteltu ja tuumailtu tulevaa. On mittailtu ruukkuja ja vaihdettu kukkamultia. On liukasteltu jäisellä pihalla ja lämmitetty torppaa. On eletty vauva-arkea, ihasteltu vauvan uusia taitoja ja heräilty öisin. On kokeiltu ja kokkailtu uusia ruokia ja hullaannuttu pyykkietikasta.

Viime postauksessa kerroin, että olen tehnyt itse ensimmäistä kertaa pyykkietikkaa. Se on nyt jäänyt meille vakituiseen käyttöön ja on vallan ihanaa tavaraa. Ja se tuoku, se on valloittava! (Toki puhtaassa kuivassa pyykissä tuoksua ei ole juurikaan, tuoksuu vain lähinnä puhtaalle) Meillä on pyykkietikan tuoksuna tällä hetkellä laventeli-verigreippi ja mielestäni ne sopivat hyvin yhteen. Mieli tekisi koittaa myös tuolta Limepopista löytyvää Puhdas pyykki-tuoksuöljyä. Ehkäpä sitä pitää siis tilailla seuraavaksi.

Olen tehnyt pyykkietikkaa jotakuinkin tällä ohjeella:

4-5dl etikkaa
1dl vettä
15-20 tippaa eteeristä öljyä tai tuoksuöljyä
(itse laitoin 10 tippaa laventelia ja 5 tippaa verigreippiä)

Nämä kaikki sullotaan pulloon, jossa on tiivis korkki ja valmista tuli! Ei tarvita mitään muita vippaskonsteja. Helppoa kuin mikä! Korkin pitää olla tiivis siksi, että tuoksu- tai eteerisiä öljyjä sisältävää pyykkietikkapulloa pitää ravistaa hyvin ennen sen käyttöä.
Noin 0,5dl tätä menee koneelliseen pyykkiä. Itse olen vain silmämääräisesti lorotellut sitä huuhteluainelokeroon sen kummemmin mittailematta.


Pyykkietikka on ehdottomasti kokeilemisen arvoista! Ai miksikö? Tässä muutama syy:

♡ Se on paljon ekologisempi ja luonnolle ystävällisempi vaihtoehto kuin tavallinen huuhteluaine.
♡ Se pehmentää pyykkiä kuten huuhteluaine.
♡ Se kirkastaa värejä ja ehkäisee valkopyykin kellastumista.
♡ Se poistaa vaatteista myös pahoja ja tunkkaisia hajuja.
♡ Se vähentää vaatteiden sähköisyyttä.
♡ Se vähentää nukkaantumista.
♡ Se poistaa pesuainejäämiä pyykkikoneesta ja estää pesuainesaostumien muodostumista. Saat puhtaan ja raikkaan pyykkikoneen kaupanpäälle!
♡ Jos sitä tekee itse saa päättää mitä tuoksua ja kuinka paljon siihen laittaa. Voi myös leikitellä erilaisilla yhdistelmillä. (En kuitenkaan suosittelisi yhdistämään enempää kuin kahta tuoksua)

Aurinkoista ja raikasta kevättä toivottaa: Sinisen talon väki!

2 kommenttia

  1. Hei! Tulin vastavierailulle blogiisi, ja aion tulla toistenkin. :)
    Keittiöpuutarhakattilasi näyttää hyvältä ja tuo kanelivinkki oli mulle ihan uus!
    Kivoja kasvatteluja teillä siellä menossa!
    Mulla on vasta tomaattia itämässä, huomenna ois aikeissa käydä ostamassa avomaankurkun siemeniä.

    Ihanaa kevättä! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos! <3

    Tuo kanelivinkki on ihan mahtava, olisinpa tiennyt sen jo aiemmin! Puutarhanhoito ja hyötykasvien kasvattaminen on tosin varmaan juuri siitä syystä niin mielenkiintoista kun aina on uutta opittavaa ja kokeiltavaa.
    Me taidamme tänä vuonna ostaa tomaatit valmiina taimina läheiseltä puutarhalta. En tosin tiedä mihin ne laitan kun ei ole kasvihuonetta vielä, mutta eiköhän niille joku paikka keksitä.
    Tämä minun puutarhaharrastukseni on aika alkutekijöissään vielä, joten odotettavissa on varmaan monta karikkoa ja kivistä polkua, epäonnistumisia ja innostumisia.
    Nyt pitäisikin tarkkaan miettiä millainen meidän puutarhamme tulee olemaan. Jännittävää, sillä en tiedä vielä itsekkään millainen siitä tulee! 😀

    Oikein ihanaa kevättä sinne myös täältä Sinisestä Talosta! <3

    VastaaPoista

Kiitos kun vierailit blogissani! <3